Alkoholilainsäädäntö rajoittaa Suomen pienpanimoiden kansainvälisen kilpailukyvyn kehittymistä
Maailmalla olutfestivaaleja kiertäessä ja olutvaikuttajia kohdatessa kotimaani kertoessani kuulen aina saman kysymyksen: ”Miksi en tiedä yhtään panimoa Suomesta?”. Tällöin mietin aina, että naurahdanko vaan olkia kohauttaen, vai kerronko juurta jaksaen mielipiteeni asiasta.
Tässä on minun näkemykseni siitä, mikä on estänyt kotimaisia panimoita nousemasta maailman-, tai edes Euroopan-laajuiseen maineeseen. Kokemusta minulta löytyy laaja-alaisesti pienpanimoalalta niin tuotannosta, jälleenmyynnistä, maahantuonnista kuin viennin edistämisestäkin.
Ehdottomasti suurin ongelma on aikaansa armottomasti jäljessä oleva alkoholilainsäädäntö. Yleisin panimoiden kansainvälistymispolku alkaa kotimaan markkinoille tuottamisesta ja oluiden pitkäjänteisestä hiomisesta saadun palautteen perusteella. Kun arvosteluja tulee enemmän ja reittaukset ovat hyviä, kiinnostuvat muiden maiden maahantuojat oluista.
Oluet, joilla on moderneilla pienpanimomarkkinoilla tällä hetkellä eniten kysyntää, ovat lähes poikkeuksetta Suomen 5,5 % rajaa vahvempia. Varsinkin olutmaailman kestosuosikki IPA on tyyli, jossa arvostetuimmat vahvuudet ovat 6–10 % välillä. Sama myös tummissa oluissa – 5,5 % ja alle mielletään lähes poikkeuksetta vetisiksi ja ohuiksi, kun taas arvosteluasteikon huippupäässä luurailee 10 %+ Imperial Stoutit, mieluiten vielä tynnyrikypsytettyinä.
Panimon aloittaessa liiketoimintaansa Suomessa, on tärkeä kartoittaa myyntikanavat. Niitä on Suomessa neljä:
Panimon oma myymälä on erinomainen keino – kaikki rahat menevät suoraan tuottajalle ilman välikäsiä. Suomi on kuitenkin pitkien välimatkojen maa, ja koska oluen toimittaminen Suomen sisällä asiakkaalle on kiellettyä, jää panimomyymälästä ostaminen vain harvojen panimon lähellä asuvien etuoikeudeksi.
Ravintolat ovat erinomainen keino tarjoilla myös vahvempia oluita, mutta silti valitettavan rajallinen varsinkin loppukuluttajan näkökulmasta. Jos asut pääkaupunkiseudulla ei vajetta hyvistä olutravintoloista ole, mutta jos olet innokas olutharrastaja pienemmässä maakunnassa, on tarjonta huomattavasti heikompaa ja välimatkat ravintoloihin ovat usein pitkiä. Myös pandemia on iskenyt pahiten juuri pientuottajia tukeviin olutravintoloihin – ne ovat käytännössä aina yksityisessä omistuksessa, ja rajoitukset horjuttavat vakavasti näiden mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa, samalla kun massatuotettuja oluita isolla katteella tarjoavat ravintolaketjut näkevät upean tilaisuuden laajentaa toimintaansa.
Noh, onhan meillä rakas monopolimme, Alko. Monopolina toimimisessa on yksi valtava etu – voit luoda omat säännöt, ja kaikkien on noudatettava niitä. Ota tai jätä. Alkon prosessien kankeus on edelleen monelle pienpanimolle kestämätöntä – usein isompien erien diileissä täytyy oluista lähettää näytteet jo kuukausitolkulla etukäteen, tai jakelua saa vain muutamiin Alkoihin. Alkot myös keskittyvät pääasiassa viinien ja viinojen myyntiin, ja oluen osaltakin suuret panimot ovat tärkeysjärjestyksessä pientuottajien edellä. Hyvänä esimerkkinä monopolin luomista älyttömistä säännöistä on sopimussakot – jos sovittu oluterä ei onnistu, voi panimo valita: Laittaako tarjolle olutta johon ei ole tyytyväinen ja ottaa siitä imagohaittaa, vai pulittaako Alkolle tuhansien eurojen sopimussakkoja.
Sitten on se monelle panimolle suurin ja varmin, päivittäistavarakaupat. Suomessa varsinkin Kesko on upean joustava toimija – panimot voivat myydä suoraan kaupoille oluitansa, niin moneen kauppaan kun vaan haluavat. Päivittäistavarakauppojen myynti ei pandemiassa sakkaa, vaan päinvastoin. K-ryhmän kauppojen juomaosastoja pitävät monesti innokkaat olutharrastajat, ja monissa kaupoissa juomaosastot on rakennettu todella näyttäviksi. On vain yksi valtava ongelma – 5,5%.
Tämä raja ohjaa kotimaiset panimot tuottamaan matalaprosenttisia oluita – eli ohjaa pois niistä oluista mitkä kansainvälisiä markkinoita kiinnostavat. Pienten marginaalien ja kovan kilpailun maailmassa on pakko olla varma keino saada myyntiä, ja monelle se on päivittäistavarakauppa. Kun ihmiset eivät käy ravintoloissa eikä Alkon kankea malli ja pienet myyntiluvut ole vaihtoehto, ei panimoiden ole järkevää tuottaa juuri muuta kuin kauppavahvaa olutta.
”Mutta onhan Ruotsissa ja Norjassakin monopoli, ja sieltä tulee esim. Stigbergets, Omnipollo, Lervig…”.
Kyllä vaan, mainituissa maissa on monopolit, mutta hyvin erilaiset kuin Alko. (Pienpanimo-)oluisiin panostetaan tosissaan, ja valikoimasta huomattavasti suurempi osa on pientuottajien tuotteita. Systembolagetissa oluen kate on 21,2% (Pricing model, omsystembolaget.se) kun taas Alkossa 40,12% (Hinnoittelukertoimet, alko.fi). Muutenkin toiminta on panimoilta kuulemieni kokemusten mukaan Ruotsissa notkeampaa ja nopeampaa – esimerkiksi Stigbergets myy noin ¾ oluistaan suoraan monopolille. Myös Vinmonopolet panostaa hurjasti erilaisiin kalliimman pään tuotteisiin – tuoreita paikallisia humalamehuja notkuu hyllyt täynnä.
Vaikka meille on myyty mielikuvaa siitä, että verotuksella pyritään ohjaamaan kuluttajia vastuullisemman alkoholinkäytön suuntaan, on tilanne todellisuudessa nurinkurinen. Vuoden 2022 alussa voimaan tulleet alkoholiveron korotukset nostivat ykkösvahvuisen (max. 2,8 %) oluen veroa hurjat 220 %, samaan aikaan kun viinojen vero nousi vain 3,7 % (HE 175/2021 vp, eduskunta.fi).
Jos nykyään haluaakin vetää mahdollisimman halvalla pään sekaisin, tulee kääntyä markettilagerin sijaan Alkon viinahyllyn tarjonnan ääreen.
Alkon Top-10 myydyimmän tuotteen listalla oli viime vuonna kuusi erilaista vahvaa alkoholia, eli viinaa (Alkon myyntitilastot 2021, Alko.fi). Systembolagetin myydyin viina on sijalla 177 ja 39 myydyintä tuotetta oli oluita (Försäljningsstatistik, omsysytembolaget.se). Alkon valikoimissa on suhteessa 38 % enemmän viinoja ja 81 % vähemmän oluita kuin Systembolagetilla (alko.fi & systembolaget.se). Fokus on siis selvä.
Mutta miten pattitilanne ratkaistaan, ja panimoille saadaan paremmat edellytykset kilpailuun ja sitä kautta vienti nousuun? Totta kai paras ratkaisu olisi vapauttaa alkoholipolitiikka sille tasolle millä se on jo lähes jokaisessa Euroopan maassa, eli vapauttaa alkoholin myynti kokonaan, mutta koska iso laiva kääntyy hitaasti, pitää miettiä mikä askel olisi helpoin perustella ja eniten panimoalaa auttava.
Uskon että muutos, jossa pienpanimoiksi luokiteltavat tuottajat voisivat toimittaa itse valmistamiaan oluita vapaasti suoraan kuluttajille, keräisi vähiten vastarintaa ja se olisi näin realistisin toteuttaa. Myyntitulot menisivät suoraan pientuottajalle, ja pelättyä halvan lagerin räjähdysmäistä kulutuksen nousua ei pääsisi tapahtumaan.
Samalla myös käsittämätön panimoiden ulosmyynnin 12 % alkoholiraja pitäisi poistaa. En vieläkään ymmärrä mikä tämän taustalla alun perin on. Vielä harva panimo tekee edes näin vahvoja oluita, mutta joskus tynnyrikypsytetyt Imperial Stoutit ja Barley Winet saattavat vuosien tynnyröinnin yhteydessä tiivistyä vahvemmiksikin. 14–16 % oluet eivät ole mikään kummajainen nykyaikana, mutta nämä oluet ovat aina hyvin kalliita ja intensiivisiä – upeita kokemusoluita. Esimerkiksi Untappdin koko maailman kaikkien aikojen parhaiten arvosteltujen oluiden Top-10 -listalla on vain yksi olut jota saisi Suomen lainsäädännön mukaan myydä asiakkaille panimolta (Top rated beers, untappd.com). Nämä vahvat oluet eivät ole vastuuttomia katetuotteita – ne ovat tärkeitä käyntikortteja panimolle, käsityötaidon äärimmäisiä taidonnäytteitä.
Tämä olisi tärkeä ja joka kantilta tarkasteltuna kestävä muutos, joka edistäisi pienpanimoiden kilpailukykyä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin – mutta toki tämä olisi vasta ensimmäinen vaihe.
Koko markkinaa kalvaa tällä hetkellä suuri epäoikeudenmukaisuus, kun kotimaisia panimoita rajoitetaan lainsäädännöllä samaan aikaan kun ulkomailla kirjojaan pitävät toimijat saavat myydä Suomeen oluita (ja vaikka niitä viinoja) ilman vastaavia rajoituksia. Yllä esitetty muutos ei ratkaisisi tätä ongelmaa, mutta toisi ainakin hieman lisää hengitysvaraa pientuottajille, kunnes koko lainsäädäntö saadaan päivitettyä Internet-aikakaudelle.
Lähteet mainintajärjestyksessä:
https://www.omsystembolaget.se/english/our-way-of-working/pricing-model/
https://www.alko.fi/alko-oy/tavarantoimittajille/hinnat/hinnoittelukertoimet
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_175+2021.aspx
https://www.alko.fi/alko-oy/uutishuone/myyntitilastot/myynti
https://www.omsystembolaget.se/foretagsfakta/systembolaget-i-siffror/forsaljningsstatistik/
https://www.alko.fi
https://systembolaget.se/
https://untappd.com/beer/top_rated
Kirjoittaja on Erkki Häme – olutseikkailija, Pienen perustaja, omistaja ja luova johtaja.
