Milloin olut on parhaimmillaan? Tuoreuden ja kellaroinnin ABC.
Drink Fresh. Tämä pyyntö oluttölkin kyljessä on tavoittanut suurimman osan olutharrastajista, mutta mikä on fresh? Ja pitääkö kaikki olut juoda tuoreena? Entäs tynnyrikypsytetyt oluet, milloin ne kannattaa juoda pois?
Eri tyylit kaipaavat tulla nautiskelluksi eri tahtiin, joten seuraavassa käsitellään eri tyylien optimaalinen nautiskeluajankohta. Tärkeä muistutus: Mikään olut ei mene ilmatiiviissä astiassa säilytettäessä niin pilalle, että siitä aiheutuisi nautiskeltaessa terveydellistä haittaa. Olut vaan kehittyy – jotkut huonompaan, jotkut parempaan suuntaan.
(Vahvasti) Humaloidut: Pale Ale, IPA, Pils, Lager…
Nyt ollaan tuoreoluen ytimessä – korostetusti vielä vahvasti kuivahumaloiduissa (DDH, New England) mahdollisimman nopea nautiskelu takaa parhaan makuelämyksen. On todella vahvasti makuasia, kuinka nopeasti tölkityksen jälkeen humaloidut oluet pitäisi nauttia – jotkut tarkimmat puhuvat viikoista, jotkut puolesta vuodesta. Myös eri panimoiden humaloidut kestävät aikaa eri tavalla, tämän oppii kokemuksen kautta. Itse pidän nyrkkisääntönä, että kylmässä säilytetty IPA on yleensä vielä erittäin hyvää 3-4kk ikäisenä, mutta tämän jälkeen humalat rupeavat katoamaan ja maltaisuus tulee enemmän esiin. Müncheniläinen yliopisto tutki yhden humala-aromin (4-mercapto-4-methylpentan-2-one) säilyvyyttä oluen ikääntyessä – kylmässä säilytettynä 3kk jälkeen aromista oli jäljellä vielä lähes 70 %, kun taas huoneenlämmössä jäljellä oli enää 40 %.
Pakkaa sekoittaa esimerkiksi Dogfish Headin 120 Minute IPA – 15–20 % hurja humalapommi, joka monien mielestä vain paranee säilyttäessä. Olut saa vahvoja barleywinemaisia, toffeisia ja makeita aromeja kellaroinnin seurauksena. Olut on tuoreena todella raju ja raaka, ja panimo itsekin suosittelee oluen kypsyttämistä, jopa vuosien ajan. Aina löytyy poikkeus sääntöön.
Lyhyesti: Juo humaloidut mahdollisimman tuoreena, mutta ei hätää – ne kestävät oikein säilytettynä hyvinä kuukausiakin.
Vahvat tummat: Imperial Stout, Barley Wine, Wheat Wine, Quadrupel…
Mikäli oluessa on mitään lisäyksiä (eli adjunkteja kuten nykyään on tapana sanoa), juo se mahdollisimman tuoreena. Adjunktit lisätään oluen käymisen (tai tynnyröinnin) jälkeen, ennen astioimista, ja niiden maun katoaminen alkaa välittömästi. Adjunktit käyttäytyvät kuin humalan aromit – ne katoavat lämpimässä nopeammin kuin kylmässä. Juo nämä siis nopeasti – sekä tynnyröidyt että tynnyröimättömät.
Adjunktoimattomien oluiden säilytys on vähän kaksijakoinen. Ne kyllä kestävät aikaa yleensä hyvin – vuosikausiakin – mutta ihan aina ne eivät ajan saatossa parane. Suosituksena onkin, että jos sinulla on useampi pullo/tölkki, juo yksi nyt, ja nauti toinen myöhemmin. Näin pääset tutkimaan iän vaikutusta olueen. Jos sinulla on taas vain yksi – juo se. Olut on tehty nautittavaksi.
Monesti olutharrastajia houkuttaa säilytellä kellarissaan tynnyrikypsytettyjä tummia isoja oluita pitkiäkin aikoja. Nämä oluet toki kestävät säilytystä erinomaisesti, mutta suosittelen pohtimaan asiaa eri kautta: oluen panija on pannut oluen, kypsyttänyt sitä tarkkaan valituissa tynnyreissä, ja joskus vielä blendaillut oluita keskenään luodakseen hänen mielestään sellaisen tuotteen, joka on valmis tarjoiltavaksi. Pidempi kypsyttely muuttaa olutta aina, joten olut ei enää ole sellaista millaiseksi panija on sen valmistanut – olut on kypsytetty jo valmiiksi. Onkin äärimmäistä panimon ja panijan kunnioitusta nauttia olut nopeasti – näin saa parhaiten kiinni panimon ja panijan tavoitellusta lopputuotteesta.
Lyhyesti: Juo mieluiten heti, mutta jos adjunktoimatonta on monta pulloa, niin säilytä ihmeessä toista pitempään.
Spontaanikypsytetyt ja villihiivaoluet: Lambic, Gueuze, Kriek, Framboos, Farmhouse Ale…
Nyt ollaan taas kellaroinnin toisessa ääripäässä – nämä kestävät kellarointia erinomaisesti käytännössä aina. Esimerkiksi Gueuze luodaan usein niin, että sekoitetaan 1-, 2-, ja 3-vuotiasta Lambicia keskenään, ja pullokäytetään se uudestaan. Sen jälkeen oluen annetaan vielä kypsyä pullossa monen kuukauden ajan. Tämäkin oluttyyli julkaistaan toki silloin kun sen tekijä kokee sen olevan valmis, mutta pullosäilytys muuttaa olutta yleensä pehmeämpään ja monien mielestä parempaan suuntaan vuosien ajan. Nämä tyylit kestävät säilytystä helposti noin 15 vuottakin, ja jopa lähes satavuotiaita Lambiceja on myös todettu erittäin juomakelpoisiksi.
Maustetuissa villihiivaoluissa hedelmien ja marjojen terävin purevuus pyöristyy vuosien saatossa. Se, haluaako terävää vai pehmeämpää profiilia, on vain ja ainoastaan makuasia. Suosittelen tässäkin useamman pullon strategiaa – nauti yksi heti, ja testaa toisilla pulloilla, miten vuodet muuttavat olutta.
Lyhyesti: Säilytä ihmeessä pitkäänkin, mutta muista välillä korkata ja nautiskellakin!
Muut oluttyylit: Red Ale, miedot tummat, vehnäoluet
Säilyvät paremmin kuin vahvasti humaloidut oluet, mutta pyri silti juomaan tuoreena. Ja tietenkin oikein säilytettynä.
Poimi talteen myös opit oluen säilytykseen edellisestä blogitekstistämme: “Miten säilyttää olutta?”.
Kirjoittaja on Erkki Häme – olutseikkailija, Pienen perustaja, omistaja ja luova johtaja.
